Linja on edelleen jyrkkä, mutta ei aivan yhtä jyrkkä – arviossa Steel Mammoth

Julkaistu Infernossa 7/2017.

28.01.2018
Steel Mammoth
Atomic Oblivion
Ektro

Pehmeämmällä psykedeelissävytteisellä pörinällä uraansa aloitellut Steel Mammoth teki jyrkän peliliikkeen vuonna 2011. Tuolloin julkaistut kaksi pitkäsoittoa ottivat selvää pesäeroa entiseen, ja tarjolla oli pääasiassa hysteerisesti riehuvaa metallipunkkia. Erityisesti Nuclear Rebirth kiristeli riemastuttavan irtonaisella otteella.

Kuusi vuotta myöhemmin linja on edelleen jyrkkä, mutta ei aivan yhtä jyrkkä. Kompaktit kappaleet pieksävät ydintuhoa pitkin maita ja mantuja, mutta jälleenrakentamisesta kieliviä sävyjäkin kuullaan.

Atomic Oblivion yhdistelee aineksia kaikesta bändin aiemmin julkaisemasta, ja tässä mielessä jään miettimään levyn funktiota. Se ei ole aivan yhtä hurja kuin edeltäjänsä, mutta ei toisaalta erityisen letkeäkään. Toisaalta kappaleet ovat varsin tarttuvia, ja Porissa aikoinaan lanseeratulle New Wave of Finnish Heavy Metalille ominainen boheemi hulluus on läsnä vankasti.

Atomic Oblivion tuntuu syystä tai toisesta hyvin vahvasti yhtyeen viimeiseksi jäävältä pitkäsoitolta. Kyseessä on trilogian päätös, ja mihin tästä enää voisi liikahtaa? Kiekko latoo samoihin kansiin sekopäistä mättöä, melodisempaa laulua, tarttuvaa outoilua ja sumeaa rutinaa.

Punkkiahan tämä on yhä, joskin metallisella ja melodisella terällä soitettuna. Hauska ja erikoinen tapaus, kuten tältä tekijäporukalta sopii odottaa.

Lisää luettavaa