”Tämä on taidetta taiteen vuoksi”, päättyy levy-yhtiön tiedote. Ok. Voipi olla.
Yksi modernin amerikkalaisen progemetallin vähemmän tunnetuista nimistä, kulttiseuraajia kunnioitettavan laajalti kerännyt The Contortionist ottaa uusimmalla kokopitkällään tietoisen irtioton raskaista ja teknisistä juuristaan. PR-henkilön kynäilemä tiedote kutsuu suunnanvaihtoa sovinnaisuuden ja odotusten rohkeaksi rikkomiseksi.
Voi tietenkin olla, että bändi todella hermostuttaa fanejaan uudella simppelimmällä soundillaan, joka tarjoilee enemmän keveän hypnoottisia äänivalleja kuin polyrytmejä ja raskastakin raskaampia kitarariffejä.
Uusi tyylisuunta ja uudenlaiset musiikilliset valinnat eivät kuitenkaan tee mistään levystä kuin taikaiskusta hyvää, rohkeaa tai epäsovinnaista. Siihen tarvittaisiin myös hyviä biisejä. Niitä ei erityisemmin kuulu eikä näy.
Clairvoyant on levy, joka on hiottu äänituotannollisesti viimeisen päälle, jonka sävellykset ja sovitukset on tyylitelty perusteellisesti alusta loppuun ja joka lipuu yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä kuulijan päähän mitään muistikuvia.