Viisi raitaa sisältävä Post War kuulostaa hämmentävän vaisulta, kun ottaa huomioon, että bändin plakkarista löytyy jo pitkäsoittokin. Omakustannepohjalta on operoitu ilmeisellä kiireellä, eikä pieni lisäkypsyttely olisi ollut pahitteeksi.
Tällä materiaalilla markkinarakoa nimittäin tuskin on luvassa. Ysärihenkinen, moderni ja groovaava metalli tukeutuu riffien ja puolimelodisten laulukuvioiden varaan, mutta tylsä keskitempoisuus ja puolitiehen jäävät riffit eivät irtoa telineistä.
Kitaristi-laulaja Juho Järvisen äänelle löytää heti pari vertailukohtaa. James Hetfieldiä on selvästi kuunneltu, mutta Am I Bloodin Janne Kerminen on verrokkina vielä lähempänä. Kyllä tällä kurkulla kehtaisi Stonea versioida, mutta oman materiaalin kanssa tekee heikompaa.
Soitannollisesti ja soundiensa puolesta Post War on ihan kelvollista kamaa. Sävellysten ideapankki on kuitenkin liian kapea, eikä mistään tahdo saada kunnolla kiinni. Mikään ei erotu eikä innosta. Vimmaista energiaa kaipaisi kovasti lisää.