Ruotsalainen blackgaze-akti yhdistää huurteiset riffit ja talviset tunnelmat näppärästi kepeään tarttuvuuteen. Ensikuuntelulla yhtyeen kolmas levy vaikuttaa hieman liian laskelmoidulta hipsteröinniltä, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa albumin ytimessä sykkivän aidon sydämen.
Yhtyeen Kent-henkinen post-black metal äityy toisinaan silittelemään popsensibiliteettiään vähän turhan ilmeisin tehokeinoin. Esimerkiksi Vilddjurets hjärtan pirteä johtomelodia alkaa koetella uskottavuuden rajoja, mutta vain hieman. Onneksi seuraava esitys Snofödd heittää kehiin hieman eeppisempää riffittelyä, joka kuulostaa melkein Immortalilta!
Harmi kyllä albumin tarjonta on yleisesti ottaen heppoisampaa, ja vaikka sillä on loistokkaat hetkensä, jälkimaku on väkisinkin hieman laimea. Tundra jää kaikesta potentiaalistaan huolimatta pikkunätiksi näpertelyksi, jota on vaikea moittia, mutta josta on toisaalta vaikea innostuakaan.
Jään odottelemaan, josko kasvua tapahtuisi. Mielenkiinto ainakin heräsi.