Lopullinen särmä puuttuu – arviossa Dead Season

Julkaistu Infernossa 6/2017.

Dead Season
Prophecies
Dissonance

Kelpo kuolothrashiä tarjoileva Dead Season on kova lupaus Pohjois-Ranskan avarilta seuduilta. Jossain Lamb of Godin, Testamentin ja Carcassin perkeleellisillä poluilla tetsaava poppoo on periaatteessa toimiva yhtye, jolta puuttuu vielä lopullinen särmä.

Bändi kerää pisteitä aivan järjettömän tiukalla soitolla, jossa palaset loksahtelevat totisesti paikoilleen. Jos meininki on samanlaista livenä, voin taata, että tukka ei jää ponnarille. Yhtyeen rumpalismies on aivan järjettömän kova polkija. Laulaja Julien Jacquemond ei häviä nimekkäämmille kollegoilleen juuri missään, sen verran laadukasta raspiörinää on tarjolla.

Kakkosalbumin materiaalin laadukkuus on kiitettävää. Hiki lentää koko ajan, ja soittotaiturointi ei laannu missään vaiheessa. Kappaleiden rakenteet ovat parhaimmillaan loistavia osien vaihtuessa näpsäkästi nopeasta hitaaseen ja tiluttelusta melodisempaan soitantoon.

Tätäkin albumia vaivaa kuitenkin biisien samankaltaisuus. Mielestäni näin tasaiset levyt eivät tarvitse 12 kappaletta, jos kuulija halutaan pitää mukana alusta loppuun. The Four Minutes of Hate on sentään mahtava instrumentaali, joka pääsee yllättämään ja katkaisemaan kaasuttelun.

Kahlattuani levyn läpi en osannut aluksi päättää, mihin asti arvosanaa uskaltaa hilata. Albumi on periaatteessa hyvinkin kelpo, mutta lopullinen särmä siltä puuttuu. Oikeissa käsissä Dead Seasonin tulevaisuus voi olla joka tapauksessa hyvinkin auvoisa.