Luomu, leikittelevä ja ronski ote viehättävät – arviossa Dorothy Polonium

Julkaistu Infernossa 10/2020.

29.01.2021
DOROTHY POLONIUM
Psychoccult
OMAKUSTANNE

Jyväskyläläinen Dorothy Polonium tarjoaa kakkosalbumillaan rosoisen, rujon ja tummasävyisen tulkinnan grungesta. Vuonna 2014 perustettu yhtye kuvaa musiikkiaan melko osuvasti ”puolimetalliseksi tulenaraksi rockiksi”.

Kauttaaltaan karhealta soundaava levy vaihtelee varsin sujuvasti hämärästi kummittelevien, nätin utuisten ja raa’asti kaivertavien tunnelmien välillä. Sävykkään atmosfäärin keskiössä toimii Noumenastakin tutun Suvi Uuran monipuolinen äänijänteiden kuritus. Uura onnistuu heittäytymään kappaleisiin niiden vaatimalla latauksella – vuoroin kauniisti soljumalla ja kuristavasti huutamalla.

Levyn metallisessa grungerockissa viehättää eniten sen luomu, leikittelevä ja ronski ote. Päin näköä ampuvan ronskia vyörytystä ja hulluttelua jää tosin kaipaamaan vieläkin suuremmassa mittakaavassa. Serpentinen, Prayerin ja The Hauntingin kaltaisten iskusävellysten sekaan mahtuu myös tylsemmin jumittavia suvantovaiheita, jotka notkauttavat tasoa hieman. Tästä huolimatta kokonaisuuden voi sanoa jäävän selvästi voiton puolelle.

Lisää luettavaa