En ole kuunnellut Red Fangiä kuin satunnaisen kursorisesti, joten lähestyn yhtyeen neljättä levyä niin sanotusti puhtaan pöydän tekniikalla. Mielikuviin pohjaava niputus sludgecoregenreen ei osu täysin harhaan, vaikka bändin soinnissa on enemmän rokkaavaa vaihtoehtorockin otetta kuin räyhäävää myllytystä. Homma kuitenkin hoituu molemmilla osa-alueilla.
Biisipolitiikka on varsin suoraviivaista, joltisenkin simppelisti taottua mätkettä. Riffien tarttuvuusaste on kelvollinen, mutta ei nouse sellaisenaan erityisen korkealle. Varsin intomielisesti raikuvan melodisen laulun kera lopputulema on silti varsin mehevä. Tarjolla on rähisevämpääkin ääntelyä, mutta niissä kohdin bändin iskevyys tuntuu astetta heikommalta. Mukaansatempaava meno ja rempseä yleisote jättävät kuitenkin vähän heppoisempienkin sävellysten kohdalla positiivisen tunnelman.
Red Fang näyttäytyy Only Ghostsilla luonnonmukaisesti mäiskivänä, rehtinä bändinä, jolla on soittaessa takuulla hauskaa. Suurimmaksi osaksi yhtyeestä tulee mieleen vanha, sympaattisen jakomielitautinen Queens of the Stone Age, siis autotalliräminää ja pörinää riehakkaasti yhdistelevä elostelu.
Renkutus toimii kotikuuntelussa kohtuullisesti, mutta livemuodossa homman voisi kuvitella tempoilevan jo varsin jykevästi.