Viime vuosikymmenen alkupuolella ylitseni ajoi musiikillinen juna helsinkiläisen Rangerin muodossa. Ystävän sohvalla saatu rautaisannos Metal Gear- ja Combat Metal -demoista iski kuin miljoona volttia. Ranger soitti vanhan liiton vauhtimetallia, jonka pääpaino on puhtaassa tekemisen raivossa ja vaarantunteessa soittotarkkuuden jäädessä sivuseikaksi.
Rangeristä höyrysivät muutkin, ja hyvin nopeasti, vuoden 2013 lopulla, ilmestyi ensimmäinen virallinen Ranger-julkaisu, Knights of Darkness -ep. Se kasasi demoilta yhteen bändin parhaat biisit. Väitän, että ne ovat sitä edelleen.
Ranger nousi marginaalista keikkasuosion siivittämänä ja sainautui Spinefarmille. Silloin jokin selkeästi muuttui. Debyyttilevy Where Evil Dwellsilta (2015) puuttuivat kärjistetysti sanoen biisit. Vauhtia piisasi, mutta ammattimaisemmin tehty soundi ja tuotanto söi Rangerin idean. Sama toistui seuraavana vuonna julkaistulla Speed & Violencella, vaikka sille bändi sai tiukennettua sävellyksiään huomattavasti. Näiltä ajoilta poikkeukseksi luettakoon Shock Skull -ep, joka on edelleen Rangerin kruunujalokiviä.
Bändin noussut profiili ei onneksi näkynyt lavalla, vaikkakin tuntui esiintymispaikasta riippuen keikkatunnelmassa. Muistan, miten olin bändin puolesta hyvin onnellinen seuratessani silloisen nelikon armotonta louhintaa Tampereen Sauna Open Airin ja Oulun Jalometallin päälavoilla. Kuitenkin vähintään puolet minusta huusi samaan aikaan, että bändi on väärässä paikassa.
Toista oli, kun näin bändin hiukan aikaisemmin Tampereen Vastavirralla tai muutamaa vuotta myöhemmin Lontoon Camdenin The Dev -heviräkälässä. Näillä keikoilla oltiin aidosti perinteisen heavy metalin vaarallisuuden ja uhon alkulähteillä.
Kaiken edellä kirjoitetun jälkeen on hyvin luonnollista, että Ranger palaa noin viiden vuoden horroksestaan kolmen biisin kasettidemolla. Kelanauhurilla alusta loppuun kotikutoisesti tehty äänite on Rangeriä paljaimmillaan ja aidoimmillaan. Rangerin soundin sielu on jälleen vahvasti läsnä. Ja onneksi myös biisit pitävät.
Startteri Lockdown edustaa suorasukaista ja tarpeeksi etukenoista vauhtimetallia. A-puolen toinen biisi, melodisesti vahva Guerrilla, on sekä sovitukseltaan ja tempoltaan lähempänä perinteisempää NWoBHM-sävellystä kitaraharmonioineen kaikkineen. Demon kokeellisin kappale on kasetin b-puolelta löytyvä, jenkkiläisen Iconin hengessä junttaava nimibiisi, jossa speed metal -tykittelyä maustavat kappaleen alun ja lopun tuumailevammat, joukkohokemin ja kitaraujelluksin maustetut osiot. Kaiken kaikkiaan Insurgencyä voisi luonnehtia määreillä futuristinen ja scifi.
Rangeriä jälleen kaksin operoivilla basisti-laulaja Dimi Pontiacilla ja rumpali Miko Sipilällä on käsillä lupaava uusi alku. Nähtäväksi jää, miten bändin ura tästä jatkuu – mutta toivottavasti se jatkuu.