Lupaavista aineksista koottua audioväkivaltaa – arviossa Alluvial

Julkaistu Infernossa 7/2021.

ALLUVIAL
Sarcoma
NUCLEAR BLAST

Jenkkilä on dödiksen luvattu maa, ja näin on asianlaita myös uudemman polven bändien kohdalla. Vuonna 2016 perustettu teknistä death metalia louhiva Alluvial murjookin kakkosalbumillaan lupaavin aineksin. Debyytti The Deep Longing for Annihilationiin (2017) verrattuna suurin ero on siinä, että uudella levyllä vaikuttaa laulaja.

Yhtyeen tulkinta on kliinisen raskasta, groovaavaa ja jonkin verran progressiivista. Bändi saa aikaiseksi varsin painavan, tulisen ja julman kuuloista audioväkivaltaa. Ilmaisun uhkaavuutta korostaa Kevin Mullerin tylysti ja mureasti keuhkottu laulu.

Levyn alkupuoli lunastaa johdonmukaisen väkevällä ja upottavalla iskemisellä, jonka tunnelmanvaihtelut pysyvät hyppysissä. Maukkainta kuritusta tarjoillaan kappaleissa The Underling ja Sarcoma. Puolenvälin paikkeilla fokus alkaa karata, kun ilmaisu muuttaa yhtäkkiä suuntaansa päämäärättömämmin kokeilevaksi etsimiseksi. Kappaleiden yhtenäisyys kärsii, eikä terävyyskään ole enää samalla tasolla.

Alkupuolen perusteella levyssä olisi ollut potentiaalia kirveen parempaan arvosanaan, joten tässä mielessä teos kallistuu selvästi pettymykseksi. Toivottavasti bändin visio on ensi kerralla yhtenäisempi.