Ylivieskalainen Surujuhla takoo debyyttilevyllään mutkatonta ja äkäistä thrash-vivahteista death metalia, jossa sukelletaan syvälle ihmismielen mustimpiin syövereihin.
Vain 26-minuuttinen levy ei sisällä turhia jammailuja saati jahkailuja. Kappaleet pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä rutistuksina, mikä voidaan laskea vahvuudeksi. Aikaisemmin For the Crown -nimellä toiminut yhtye osaa tehdä tiukkoja ja tarttuvia riffejä, joiden päälle T. Kahloksen kelpaa valuttaa brutaalia mutta hyvin artikuloitua sappeaan.
Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta Musta maa jää valitettavasti hieman laimeaksi kokemukseksi. Jos levyä tarkastelisi demona, se olisi kohtuullinen sellainen. Albumiksi se on hieman liian raakilemaisen ja huonolla tavalla kotikutoisen kuuloinen. Tällainen musiikki ei todellakaan tarvitse hiottua tuotantojälkeä, mutta hieman terävyyttä, iskevyyttä ja selkeyttä soundit silti kaipaisivat.
Pojilla on selkeästi hyvä käsitys, miten tappavan iskeviä death-ralleja tehdään, eikä soittotaidoissakaan ole moitteen sijaa. Bändiltä löytyy osaamista ja lahjakkuutta, kunhan se vain malttaisi hioa yksityiskohtia.