Odotin mielenkiintoisista musiikillisista näkökulmista toimivalta Capralta aika paljon. Raa’an hardcoren, melodisemman ja kokeellisemman punkin sekä modernimman metallin crossover on aina kiinnostava kombinaatio. Tosin se on aina tuntunut olevan melkoisen vaikeaa toteuttaa.
Ja niin se on näemmä edelleenkin. Nelikko saa kyllä ainekset sovitettua yhteen, mutta se maaginen ”jokin” on hakusessa. Asennetta ja ärhäkkyyttä löytyy, biisien läpi kantavaa teemaa harvemmin. Kiukuttelu tuntuu pahimmillaan jopa vähän tyhjältä. Biiseissä on hetkensä, mutta levystä ei jää muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta päähän oikein mitään. Tarttuvuutta ei siis pahemmin löydy. Toisaalta voisin kuvitella, että livenä bändi ottaa tympeämmältäkin rokkipoliisilta luulot pois.
Laulut ovat pitkälti turhan yksipuolista huutamista, johon olisi saatu vaihtelua pienillä sävyeroilla. Silloin tällöin laulajatar Crow käyttää vähän rauhallisempaa, runonlausuntaa muistuttavaa tyyliä, joka toimii nomeansnomaisessa vibassaan. Lisää sitä, kiitos.
Fokus on vielä vähän hakusessa, mutta kun kyseessä on debyyttialbumi, niin eipä heti kättelyssä voi vaatia mahdottomia. Kun bändi saa kappaleisiinsa enemmän tarttuvuutta, modernin metallisen hardcoren ystävät höristelevät varmasti korviaan.