Kiinnostavatko kuologenren rajoja venyttävä ilmaisu sekä uudet ja raikkaat sanoitusten aiheet? Etsi muualta. Tämän levyn sisältö voidaan puristaa kahteen sanaan, jotka muodostavat lähes maagisen parin: death metal. Ei enempää, eikä takuulla ainakaan vähempää.
Germaaninelikko on jyvällä tyylisuunnan perinteistä, joista se järjestelee omannäköisensä kokonaisuuden. Embalmed in Decay sisältää pieniä kikkailevampia kohtia lukuun ottamatta ehtaa kuolemanmetallia, jossa kuuluvat niin pohjoismaiset, mannereurooppalaiset kuin yhdysvaltalaisetkin virtaukset.
Kitarat surisevat ruotsalaisittain, mörinä edustaa voimakasta kuuden jalan syvyyden koulukuntaa. Basso on isossa roolissa jo pelkästään siksi, että se erottuu totuttua selkeämmin eikä pysyttele vain taustalla. Carnal Tombin
kuolometallissa puhaltavat hetkittäin Grave Miasmalta tai Necros Christosilta tuoksahtavat synkeät tuulahdukset.
Edellä mainittuihin verrattuna Carnal Tombin toimitus on kuitenkin huomattavasti tiukempaa, rivakampaa ja vaihtelevampaa. Aggressiivisen isosti vyörytetty death metal ei tarjoa mitään uutta, mutta kuolomäiske on taatusti
maistuvaa koko mitaltaan.