Paluu sylttytehtaalle, eli kalmistoon. Viime vuonna perustetun slovenialaisyhtyeen mädättävä esikoislyhäri palvoo death metalin ensimmäistä aaltoa ja tekee sen perin hyvin. Levy tuo Possessedin, Grotesquen ja Nihilistin kaltaisten lajin kantaisien sairaalloisen kuolosoundin nälkäisellä tavalla tähän päivään.
Myrkyllisesti sylkevässä pieksennässä on monin paikoin vahvaa thrash metal -pitoisuutta ja hitunen black metalin äärimmäisyyttä. Neljä kolmesta viiteen minuuttiin kellottavaa rypistystä toimittaa asiansa alkukantaisella tavalla päin näköä. Tilitystä kuunnellessa levyä ei suoranaisesti uskoisi tämän päivän tuotokseksi.
Vaikka albumi sisältää vanhakantaisuudessaan riemastuttavan autenttista kuoloa nuoruuden innolla, se ei kuulosta vielä täysin valmiilta. Maittavista viilloista huolimatta kappaleista puuttuvat vielä ne kuolettavimmat tappoiskut. Ep-mitta antaa asiassa hieman anteeksi, mutta kokopitkälle kyseiset viimeiset niitit olisivat välttämättömyys. Näin lupaavasta pelinavauksesta on kuitenkin hyvä ammentaa eteenpäin.