Mallikkaasti toteutettua ja puleerattua easy listeningiä – arviossa Rick Springfield

Julkaistu Infernossa 3/2018.

15.07.2018
Rick Springfield
The Snake King
Frontiers

Sekä popmaailmasta että tv:stä tuttu nuorisoikoni Rick Springfield on ollut vanhoilla päivillään todella aktiivinen. Ja jos siloposkinen nuori poika -look on taakse jäänyttä elämää, ikä kuuluu ja näkyy pelkästään kasvaneena karismana. Vaikka Riku on tehnyt aiemmin lähinnä kirkasotsaisen tarttuvaa voimapoprockia, 20. levynsä siirtymä bluesahtavan ilmaisun pariin ei tunnu millään muotoa radikaalilta liikkeeltä. 

The Snake King sisältää kaikin puolin mallikkaasti toteutettua ja puleerattua easy listeningiä, joka siirtyilee kepeästä bluesrockista poppiin ja takaisin. Ilmaisussa piilee metka ristiriita: kappaleet ovat kaikessa kaihoisassa hyväntuulisuudessaan lähes vastustamattomia, mutta silti niihin kaipaisi syvempää tunnelatausta, jonka Bruce Springsteen osaa luoda samankaltaisessa tyylijajissa mestarillisesti. Yhtäläisyyksiä Bruceen löytyy myös sanoituksista, joissa Rick kertoo kunnon reissumiehen tavoin kiehtovia ja vahvasti uskonnollissävytteisiä tarinoita, joista ei puutu huumoriakaan. 

Levyn ainut vähäisissäkään määrin sieppaava tekijä on sen lähes tunnin mitta, josta tyylillisesti muusta annista poikkeamaton päätöseepos Orpheus in the Underworld nappaa kymmenen minuuttia ja perään liitetty piilobiisi vielä neljä. Muutoin albumi on lähes täydellisen kivaa taustakuuntelumusiikkia, joka ei vaadi juuri minkäänlaista keskittymistä, muttei ole myöskään tyhjänpäiväisen ärsyttävää. 

Lisää luettavaa