Suomalainen näkemys melodisesta death metalista ei ole useimmiten aivan omaan makuuni, eikä uraansa aloitteleva Noutaja tee tässä ensipuraisulla poikkeusta.
Jäsenistä peräti kolmelta löytyy Amoral-taustaa. Ari Koivusta ei riveistä löydy, eikä asiaa tarvitse käyttää muutoinkaan Noutajaa vastaan: Amoraliin vertailtaessa yhtäläisyydet löytyvät lähinnä Decrowningin (2005) tienoilta.
Myös Deathin ja ylipäätään ysärikuolon vaikutuksen voi kuulla, etenkin kitaramelodioissa, jotka ovat parhaimmillaan todella kovia. Sama pätee tyylikkäisiin sooloihin ja muihin ilmavammin soiviin instrumentaaliosuuksiin.
Osa säkeistöjen taustalla kulkevista riffeistä on varsin maukkaita, mutta kokonaisuutena viiden biisin tarjontaa vaivaa tietty lähtötelineisiin jääminen. Sujuvasti kulkevaa ja vauhdikkaampaa musisointia ei pahemmin kuulla, vaan tervainen keskitempoisuus tuntuisi pitävän valtikkaa vielä siinäkin vaiheessa, kun korvat kaipaisivat sutjakampaa tykittelyä.
Kahden viimeisen kappaleen aikana toiminta saa enemmän kierroksia ja muihinkin raitoihin alkaa vähitellen tottua. Lopulta levy hilaa itsensä huomattavasti korkeammalle tasolle kuin hivenen laiska ensivaikutelma antaa odottaa.
Ei tässä kovin erikoisia tasoja tavoitella ja perinteisen humppakompin ympärille rakennettuja osioita voisi olla enemmänkin, mutta helvetin hyviä juttuja Never Meant to Save Us kuitenkin sisältää.