Xibalba
Tierra Y Libertad
Southern Lord
Useammasta maailman Xibalbasta tämä on se nuorin, aktiivisin ja amerikkalaisin. Bändiltä on ehtinyt ilmestyä kahdeksassa vuodessa kolme pienempää ja kolme suurempaa virallista julkaisua.
Jos soittoniekat ovat etninen yhdistelmä jenkkejä ja meksikaaneja, sitä on luonnollisesti myös bändin musiikki. Kappaleiden nimet ja ainakin osa sanoitusten aiheista viittaavat alkuperäisiin sukujuuriin, vaikka isommassa osassa tuntuvatkin olevan erinäiset sosiologiset kannanotot niin kotimaansa asioihin kuin henkilökohtaisiin tunnetiloihinkin.
Xibalban tymäkkyys on tasapuolinen yhdistelmä hitaan/keskitempoisen death metalin raskautta ja tummasävyisyyttä sekä hardcoren ankaruutta ja julistavuutta. Seos on ainesosiltaan ihan toimiva, mutta onnistuu hieman yllättäen kumisemaan liiaksi tyhjyyttään. Osasyypää tähän on eri instrumentit samalle tasolle latistava tuotanto, jossa rummut kuulostavat liikaa taustaläpsyttelyltä, eivätkä kitarat ja laulukaan tule päin pläsiä niin kuin pitäisi.
Vaan kyllähän itse kappaleissakin on liikaa samankaltaisuutta, vaikka albumi ei olekaan ylimittainen. Erityisenä valonpilkahduksena toimii levyn päättävä, lähes 13 minuutin kestollaan miltei kolmanneksen kokonaisuudesta vievä massiivisen monipuolinen El Vacio, joka on silkkaa doom metalia. Tällaista lisää pelkän kalma-hc-jyräyksen vastapainoksi, ja aletaan päästä mayojen tuonelan porttien sisäpuolelle.