Me möykyt emme ymmärrä – arviossa Nistikko

Julkaistu Infernossa 7/2017.

25.12.2017
Nistikko
Väsy
omakustanne

Vuosikymmenen rähjäämisen jälkeen saattaa kaivata uudenlaisia sävyjä. Grindhenkisempi piikkaus on yhä pöydällä, mutta muutoin kotimaisen Nistikon kolmas pitkäsoitto läpsii naamalle jos jonkinlaista sävytystä.

Bändi itse kutsuu mättöään kepeästi krautcrustiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi tietysti crustikkaasti ja punkisti ryöppyävää pahantekoa myös kieroa melodisuutta, hitaantuskaisaa laahausta, synkkiä äänimaisemia, surinoita sun muuta ilkeämielistä raapimista.

Laulupuolen monipuolisuus laventaa skaalaa entisestään. Huutamista, örinää ja hysteeristä kirkuärinää annostellaan tilanteen mukaan. Tunnelmat ja tempot vaihtelevat biisistä toiseen. Yleisilme on kauttaaltaan ahdistava, ja huumorin suomaa kevennystä on turha etsiä. Päässä surisee ja aivoissa on piikki. Aivan kuin bändi olisi turhautunut koko maailmaan.

Nyt vain on niin, että yksinkertaisemmalla maulla varustettu möykky ei tahdo näin kirjavasti tempoilevaa mättöä ymmärtää. Grindaus, d-beat ja muu karkeampi vauhdikkuus hivelee korvia, ja napakasti soittava bändi rynnii ja pieksää kuten alan materiaalissa pitääkin. Tunnelmien rikkonaisuus jättää kuitenkin itsetarkoituksellisen monipuolisen kuvan. Sinne tänne tiputeltuja hitaampia painajaisia ja sirinöitä ei kerta kaikkiaan jaksa.

Levyn taltiointi on hoideltu puhtaasti omin voimin, eikä tuotantopuolesta jää mitään valittamista. Ote on kauttaaltaan terävä, ja tietynlaiseen makuun Väsy lieneekin juuri oikeanlaista herkkua. Me möykyt emme kuitenkaan ymmärrä.

Lisää luettavaa