Tamperelainen metallipartio on jyystänyt jo vuodesta 2006. Pitkään kokemukseen peilaten mäiske on ihailtavan roisia. Ote on jämpti mutta sopivasti saastainen, eli soveltuvuus thrashinsekaiseen kuoloon on oiva.
Vaikka bändi asemoi musiikkinsa death metaliksi, sen riipivästä runttaamisesta peilautuu varsin paljon rässilegenda Sodomia. Tähän vaikuttaa rutkasti laulu, joka on pikemminkin likaista ärjyntää kuin dödöosaston ördäämistä. Lopputulema on asiallisen saastaista räimintää. Siihen nähden onkin vähän ikävää todeta, että jytkyn asenteen ja roisin rytinän alta löytyy aika loppuunkaluttua perusriffiä ja yllätyksetöntä mesoamista.
Kokonaisuus on ihan pätevää peruspaukuttelua, mutta pakettia ei voi luonnehtia kauttaaltaan toimivaksi tai järin mukaansatempaavaksi. Vähän tuotannolliselta palapeliltä kuulostava kattaus on parhaimmillaan, kun murjonta on suoraviivaisempaa.
Biisit kaipaisivat enemmän omaa ääntä ja jonkinlaista tarttumapintaa jäädäkseen mieleen. Meininki on kova mutta sisältö aika vähäinen.