Sveitsiläinen Final Cut roimii rapsakkaa thrash metalia ja heittää lopuksi soppaan ripauksen bluesia. Exodus, Slayer, Pantera ja vanha koulu mainittu! Ja toimitus tehdään bändin omien sanojen mukaan väkivaltaisesti.
Ensikuulemalta kiekko ei herätä suurempia tunteita, mutta toinen kierros tuo hommaan syvyyttä ja sävyjä. Levy tuo myös mieleen jo pillit pussittaneen Amoralin Reptile Riden. Teknisesti timmiä riffittelyä ja tiukkaa rässikomppausta tarjotaan jo avausbisi Full Steam Aheadissä.
The Creature yllättää huuliharppusoolollaan. Meininkiä, jossa pipo ei ole niin kireällä, on aina mukava kuulla. Generation Y kiihdyttää hiljalleen täyteen vauhtiin kuin pikajuna helvetistä. Huuliharppu raikaa jälleen, ja kappale on levyn ehdoton kaljoittelubiisi. Prejudices jatkaa samalla linjalla.
Tasapaksuuden uhka leijuu, ja vaikka Jackhammer on kursittu kasaan kaikin puolin näkemyksellisesti ja ammattitaitoisesti, todelliset killerikoukut jäävät uupumaan. Giulio Serratoren ärinät eivät ole kaikkein puhuttelevimpia, mutta muutoin mies hoitaa leiviskänsä puhtain paperein. Bluesia bändi olisi voinut hyödyntää vieläkin rohkeammin.