Jenkkiläinen Eynomia soittaa sinfonista hard rockin ja metallin sekoitusta. Progressiivisuuttakin löytyy, mutta hyvin maltillisin kääntein. Queensrÿche lienee lähin vertailukohta.
Pääasiassa ilmaisu painottuu kevyemmän hard rockin puolelle. Jo pelkkä soundimaailma palvelee paremmin tätä osastoa. Raskaampi rankistelu jää puolestaan vähän ponnettomaksi. Mitään erityisen omaperäistä tai loppujen lopuksi mielenkiintoistakaan levyllä ei kuulla.
Break Freen suurin ansio on Phyllis Rutterin laulu, joka on täynnä elämää ja voimaa. Kunpa sävellykset olisivat päässeet samalle tasolle.
Ei täysin kelvoton tekele, melko hajuton ja mauton kylläkin.