Helkkyvällä progella ilahduttava Arc of Life on uusi bändi, jonka tekijät ovat oppipoikavuotensa viettäneet. Nykyisen Yes-kokoonpanon jäseniä löytyy kolmin kappalein, ja neljäskin on puuhaillut aikoinaan saman bändin parissa. Ei siis ihme, että viisikon musiikki muistuttaa Yesiä selkeästi. Kyllä tähän voi yhdistää OSI:n tai Steven Wilsonin tekemisetkin, mutta bändin otteissa on menneiden vuosikymmenten kirkasotsaista pehmeyttä, joka puuttuu usein nykyprogesta.
Melodisesti runsasta, reipasta ja mukavan elämänmyönteistä progeilua on miellyttävä kuunnella, semminkin kun kappaleissa on mukavasti kiemuroita ja sävelissä tarttuvuutta. Vaikka musiikki on selkeästi progressiivista, se ei ole vaikeaselkoista tai hankalaa. Solistien laulutyöskentelyn sekä rikkaan tuotannon kautta Arc of Life muistuttaa paikoitellen myös Peter Gabrielin reippaammasta materiaalista.
Bändin debyytin monipuolista ja ajatonta progressiivista rockia kuuntelee hyvillä mielin. Särmää on toki niukanlaisesti, mutta eipä hellämieliseen yleisilmeeseen moinen sopisikaan. Mukavan 80-lukulaisesti helkkävä soundimaailma lumpsuvine bassoineen taas sopii hommaan kuin nenä päähän. Lievä taustamuzakin tuntuma kepoisasti soljuvasta levystä jää, mutta sekään ei ole varsinainen haitta.