”Menestysreseptiin” ei ole koskettu – arviossa Raging Speedhorn

Julkaistu Infernossa 9/2020.

RAGING SPEEDHORN
Hard to Kill
RED WEED

Raging Speedhorn nousi pinnalle kovalla rytinällä vuonna 2000 julkaistulla nimikkodebyytillään, joka oli etenkin vaikutusvaltaisen Metal Hammerin hehkutuksen kohteena. Bändi iskettiin nu-metal-karsinaan, vaikka englantilaisen Corbyn pikkukaupungin poikien meno oli oikeasti jotain aivan muuta.

Siinä missä jenkkikollegansa nytkyttivät usein pintapuolisesti rähisevissä merkeissä, Raging Speedhornissa oli aitoa vaarantuntua. Kuusikko kävi kimppuun kuin känninen lauma Black Sabbathista ja Panterasta diggailevia jalkapallohuligaaneja, eikä romuluinen meininkinsä ole tuntunut hellittävän tähän päivään mennessä.

Kuudes levy Hard to Kill on yhtyeen ystäville tuttua kauraa, siis groovaavaa kitarariffittelyä kahden huutajan komennuksessa. Bändin rouhinta menee yhä mukavasti kengän alle, eikä kokoonpanoaan reilulla kädellä uusinut sekstetti ole lähtenyt säätämään ”menestysreseptiään” uusiksi, vaikka siihen kieltämättä olisi jo hieman tarvetta.

Hard to Kill ei ole missään nimessä huono albumi, mutta se on vedetty Raging Speedhornin asteikolla turhankin varman päälle. Bändin toivoisi astuvan rohkeammin mukavuusalueensa ulkopuolelle, sillä kun miehet viimeksi tekivät niin, tuomisina oli järjettömän kova Before the Sea Was Built (2007).