Kreikkalainen Darkest Color teki paluun oltuaan manan majoilla kepeät 18 vuotta. Saatekirjeen mukaan levyn biisit on alun perin kirjoitettu 1988–89, ja se kyllä kuuluu.
Loikka noihin aikoihin on aika helppo kuvitella. Saksalaisen thrashin vaikutus kuuluu vahvana, ja riffeissä on aimo annos vanhaa Kreatoria, Sodomia sekä Brasilian Sepulturaa. Riffittely on varsin simppeliä peruskauraa, mutta yksinkertaisista palikoista saa tehtyä välillä hienoja rakennelmia. Tosin vain välillä.
Levyn alun biisit kulkevat reippaasti, mutta sitten meno alkaa lässähtää itsensä toistamisen merkeissä. Miinusmerkkiä tuo myös laulajan tyyli, joka on pitkän päälle rasittava, varsinkin kun laulu on miksattu liian pintaan.
Trion aikamatka thrashin kulta-aikoihin on ihan viihdyttävä, mutta väkisinkin tulee mieleen, onko tällä julkaisulla oikeasti jokin tarkoitus. Juna kun meni jo.