Hatebreed oli ensimmäisillä levyillään tervetullut uusi tuulahdus. Hardcore ja thrashäävä metalli sulautuivat härskintarttuvaksi keitokseksi, ja keikkayleisö hullaantui totaalisesti. Ja ihan syystä. Miekkoset ovat pitäneet asemansa ravintoketjun huipulla, vaikka bändin viime vuosien tuotokset eivät ole olleet välttämättä pelkkiä helmiä.
Weight of the False Self ei tuo mukanaan yllätyksiä. Kvintetti on sinällään hyvässä iskussa ja biisit rullaavat väkivaltaisesti. Breakdowneja ja kimppahuutoa löytyy vähintäänkin riittävästi, ja kyllähän näistäkin biiseistä varmasti moni löytää aikanaan tiensä settilistaan jengiä huudattamaan.
Louhinta on raskasta ja sävyltään vähän tummempaa kuin aikoinaan. Tuttua jyräämiskaavaa rikkoo punkahtava Dig Your Way Out, ja pariin kappaleeseen on sisällytetty jopa melankolista kitaramelodiaa. Ulosanti on yhä aggressiivista, mutta kovin vimma tuntuisi olevan menneen talven lumia. Myös Jamey Jastan ääni on vähän pehmentynyt, tai sitten mies on opetellut ääntä säästääkseen vähän ergonomisemman ja vähemmän repivän tavan huutaa. Ikä tuo rajoitteita, joten ihan luonnollista sinällään.
Ei tätä myllytystä voi missään nimessä virkamiesmäiseksi sanoa, mutta junttaaminen on nyt jotenkin vähän jäykkää ja totista. Mukaansa nappaava, repäisevä irtonaisuus uupuu. Riffikynään on riittänyt hyvin lyijyä, vaikka kyllähän bändi toistaa itseään aika reippaasti. Hatebreediä voineekin tituleerata metallisen hardcoren AC/DC:ksi. Kun ostat levyn, tiedät tismalleen mitä saat.