Mielenkiintoisista aineksista ei ole saatu kovin johdonmukaista kokonaisuutta – arviossa Oceana

Julkaistu Infernossa 2/2021.

OCEANA
The Pattern
TIME TO KILL

Novembresta tuttu kitaristi Massimiliano Pagliuso on palannut alkuperäisen yhtyeensä pariin. Vuonna 1994 perustettu Oceana äänitti aikoinaan yhden demon ja ep:n, minkä jälkeen se siirtyi viettämään hiljaiseloa. Pagliuso päätti ottaa vuosien jälkeen yhteyttä rumpali Alessandro Marconciniin ja kysyä, kiinnostaisiko miestä äänittää vanhat Oceana-kappaleet uudestaan. Kiinnostus heräsi, ja myös henkiin herääminen oli tosiasia. Vielä kun mukaan saatiin kitaristi Gianpaolo Caprino (Stormlord), kakku oli valmis.

Oceanan musiikki on jonkinlainen sekoitus progressiivista metallia, goottiheviä ja doomia. Musiikki on paikoitellen oikeinkin hyvää, mutta Paglioson örinä on melko rasittavaa kuunneltavaa. En tiedä, miksi Italiassa ei osata öristä, mutta se tuntuisi olevan laajempi ilmiö. Onneksi miehen puhtaat toimivat varsin mukavasti, ja sitä puolta olisi voinut hyödyntää enemmänkin.

The Pattern on koostettu ihan mielenkiintoisista aineksista, mutta se ei ole kovin johdonmukainen kokonaisuus ja seasta löytyy valitettavan paljon tasapaksua massaa. Ottaen kuitenkin huomioon, että sävellykset ovat alun perin jostain 25 vuoden takaa, The Pattern toimii kutkuttavana ajankuvana.