Miellyttävää musiikkia – arviossa Royal Hunt

Julkaistu Infernossa 7/2017.

27.12.2017
Royal Hunt
2016
Frontiers

Pitkän ja tuotteliaan uran tehnyt Royal Hunt on yksi Tanskan harvoista metalliylpeyksistä. Livejulkaisujakin on takana jo useampia, ja mikäpä siinä, sillä bändi vaikuttaisi olevan varsin rautaisessa lavakunnossa.

Mukavat 110 minuuttia kellottava 2016 on viime vuonna keskisuurella sisäareenalla Moskovassa taltioitu livetupla, joka toimitetaan tupla-cd:n ohella myös dvd-muodossa. Esillepano on melko koruton mutta tarkoituksenmukainen ja kuvaukseltaan toimiva. Täyteläinen soundi toimii paremmin kuin useilla studiolevyillä, ja tunnelma onnistuu olemaan edes jossain määrin intiimi.

Bändiä aiemmin vain etäältä seuranneelle ensimmäinen huomionarvoinen seikka on, että vaikka settilista on kasattu Land of Broken Hearts -albumista (1992) alkaen, materiaalissa ei ole esiintynyt vuosien varrella suurtakaan vaihtelua. Ääripäitä ei tarjoilla, vaikka tunnelmat toki vaihtelevat.

Toinen maallikkoa hämmästyttävä seikka löytyy AOR:n ja melodisen progressiivisen heavyn tiimoilla kulkevasta materiaalista, jonka sujuvuus hipoo kauttaaltaan täydellisyyttä. Tilutusta ja kikkailua löytyy vain miedosti, ja kokonaisuutta leimaa maltillinen, musikaalinen ja suhteellisen pehmeä toteutus. Symphony X ja Elegy käyvät välillä mielessä, mutta pykälää helpommin kuunneltavassa muodossa.

2016 on tuotannollisesti niin korkealaatuinen paketti, että kiekko toimisi hyvin myös kokoelmana uusille korvapareille. Itse hämmästelen vielä laulaja DC Cooperin juhlavankomeaa ääntä, jota ikävuodet eivät ole purreet. Joka jampalta löytyy sen verran talenttia, että bändin tuotantoon kannattaisi nähtävästi tutustua studiolevyjenkin muodossa. Miellyttävää musiikkia.

Lisää luettavaa