Khanusissa, Iku-Tursossa ja jokusessa muussa äärimetalliyhtyeessä vaikuttava oululainen Joonas Juntunen on aikaansaava tyyppi. Viime vuonna sooloprojektiksi perustettu Korpituli on miehen viimeisin musiikillinen luomus, joka julkaisee jo toisen albumin. Sen synkän havumetsäinen ja mystisesti houriva black metal jatkaa tismalleen siitä, mihin debyyttilevyllä jäätiin.
Kehuin yhtyeen debyyttiä sen aavemaisesta ja salaperäisestä muinaisaikoihin kurkottelevasta tunnelmasta. Ahdistuneen monologin värittämä minimalistinen musta metalli on atmosfääriltään yhä pätevää tasoa. Tunnelmallisuuden ympäriltä tuntuu kuitenkin kadonneen kiintoisaa riffi- ja melodiakieltä – ylipäänsä koukkuja. Tästä syystä kappaleisiin on päätynyt aiempaa enemmän ilmaa ja liiaksi niin sanottuja peruselementtejä.
Ohuella ja karhealla äänimaailmalla soiva levy on parhaimmillaan vahvaa skandinaavista yöllisyyttä välittävissä fiiliksissä. Tunnelmavetoisen äärimetallin herkkä luonne tulee kuitenkin esiin, kun tunnelman takaa ei löydy riittävästi lihasta. Vaan eiköhän sitä sinne vielä saada.