Teknistä, progressiivista ja erittäin taidokasta melodista death metalia. Resepti lienee saksalaisen Obscuran ystäville täysin tuttu, mutta A Celebration I – Live In North America pääsi kuitenkin yllättämään.
Mitä järkeä on julkaista livelevy, joka kuulostaa studiossa taltioidulta? Bändin soittotaito on niin hengästyttävän kovaa luokkaa, että aivan turhaan ukot levyjään viikkokaupalla hierovat. Olisi sama panna vehkeet pystyyn ja taltioida uudet biisit suoraan livenä. Valmista saisi päivässä ja eroa tuskin huomaisi.
On toki typerää vaatia tarkoituksellista soiton huonontamista, mutta edes soundit voisivat olla hieman likaisemmat. Sanoisinko peräti eläväisemmät. Mistä sitä eroa muuten hakee?
Kaiken lisäksi kappaleita ei ole edes miksattu yhteen, vaan raitojen välissä on feidaukset. Ei välispiikkejä, vain puhdasta rautaisella osaamisella tykitettyä suorittamista.
Tiedä sitten, paljonko jälkeä on myöhemmin korjailtu, mutta miellän tämän lähinnä kokoelmaksi, jonka kappaleet on viilattu äänimaailmaltaan toisiaan vastaaviksi. Vaikea tätä on pitää varsinaisena livelevynä. Taitotasoa ihailen, mutta en minä tälle kummoistakaan tarkoitusta keksi.