Virgil Howen ja isänsä, Yes-kitaristi Steve Howen yhteislevy sisältää hienoa musiikkia, vaikka sitä reunustaa tragedian tumma aura. Ensin mainittu sävelsi yksitoista kappaletta, joihin jälkimmäinen sovitti omat kitaraosuutensa. Surullista kyllä Virgil menehtyi 41-vuotiaana juuri ennen levyn ilmestymistä. Nexus on mitä kaunein testamentti lahjakkaan multi-instrumentalistin uralle.
Levyn musiikkia on vaikea olla vertaamatta isäpapan tekemisiin, mutta tämä liittyy enemmänkin sävellysten estetiikkaan ja rakenteisiin kuin niiden pohjimmaiseen identiteettiin. Virgil Howella on vahva oma äänensä, joka ilmenee modernina ja hyvin eklektisenä.
Kappaleista löytyy niin kauneutta, iloa kuin suruakin. Ne esittelevät elämää sen täydellä spektrillä. Ne ovat hyvin visuaalisia, värikkäitä ja ennen kaikkea tyylikkäitä. Tyylilajiksi voisi määritellä fuusion, joka sisältää progea, ambientia, jatsia ja elokuvallista maisemamusiikkia. Tyylitaju, se on se peruslähtökohta.