Rockin ja metallin eri tyylisuunnilla pallotteleva tamperelaisyhtye Manzana on omintakeinen ilmestys. Bändin röyhkeä, popilla, grungella, industrialilla ynnä muilla tyyleillä flirttaileva ilmaisu sekä vakuuttaa että ärsyttää – synnyttää siis paljon mielipiteitä.
Kyky herättää moninaisia tunteita on toki ollut hyvän bändin merkki läpi musiikin historian, eikä Manzana tee tässä poikkeusta. Vaikka osa hähmäisimmistä lyyrittelyistä ja sovituksista ampuu yli, vetoavin materiaali kallistaa vaa’an selkeästi plussalle.
Kenties parhaimmat sävärit tarjoavat vahvasti eläydytyt kerronnalliset tunnelmavedot, kuten Point of No Return ja Have a Nice Fucking Life. Toisaalta ronskein rockpolkaisukin lähtee yhtyeeltä parhaimmillaan erittäin tarttuvasti, kuten rallissa Pop the Pain. Näyttelijätaustaa omaavan laulajan Piritta Lumouksen moneksi taipuva kursailematon ääni on bändin keskeisimpiä voimavaroja.
Noin kaksikymmenvuotiaan yhtyeen kuudes kokopitkä osoittaa, että monipuolisuus on yhä sen suurin vahvuus. Aina ei voi eikä tarvitse miellyttää kaikkia, joten bändi lisätköön soppaansa jatkossakin rupisimmat riimit ja karmeimmat tarinat. Kokeneen jäsenistönsä taitotason puolesta se pystynee mihin vain.