Jyväskyläläinen Tuhonsiemen lasketaan tuoreemman polven kotimaiseksi black metal -bändiksi, vaikka yhtyeellä on takana kymmenen toimintavuotta. Vertauksena mainittakoon, että se on tasan saman verran kuin Emperorilla oli yhtyeen lopetettua levytysuransa neljän kokopitkän jälkeen vuonna 2001.
Tuhonsiemenen toisella albumilla raikaa suomeksi esitetty musta metalli, joka lienee imenyt suurimmat vaikutteensa myöhempien aikojen Enochian Crescentiltä ja sitä seuranneelta The Crescentiltä, jossa Tuhonsiemenen biisinikkari O. V. soittaa kitaraa. Jäljet vievät siis suoraan sylttytehtaalle.
Tuhonsiementä ei käy kuitenkaan kutsuminen kopiobändiksi, vaan yhtyeen musiikissa on paljonkin omaleimaisuutta. Yksi bändin valttikorteista on black metal -ympyröissä yhä suhteellisen harvinainen naispuolinen liidisolisti Perikato, jolta irtoaa mallikkaasti sekä raaka rähiseminen että puhdas laulu.
Katkeransuloinen on lopulta odotettua monipuolisempi teos, ja levyn aloittavan Huoran rukouksen ja päättävän Golgatanmarssin väliin mahtuu kaikenlaista. Musiikki jää kuitenkin kaipaamaan tietynlaista terävyyttä, ja parempi tuotanto voisi tehdä Tuhonsiemenelle jatkossa hyvää.