The Vintage Caravan
Arrival
Nuclear Blast
Kun The Vintage Caravanin debyytti ilmestyi vuonna 2009, en tainnut antaa sille reilua mahdollisuutta. Islantilaispojat olivat about yläasteella, ja pelkkä ”vintage” bändin nimessä oli aivan liian tyrkky. Kolmannen levyn kohdalla on mukavaa huomata olleensa väärässä: kaverit osaavat todellakin soittaa, eikä biiseissäkään sorruta hirveisiin kuolemansynteihin.
Soundit vievät 80-luvun klassisen rockin ja studioprogen tunnelmiin, välillä myös modernimman hard rockin keinoin. Eniten tyylistä tulee mieleen Bill Steerin Firebird. Varsinkin kitarointi tekee vaikutuksen läpi levyn. Se on monipuolista ja kekseliästäkin. Laulukuviot ovat hiukan ennalta arvattavia, mutta solisti on epäilemättä lahjakas.
Levy on melkein tunnin mittainen, ja jännite pysyisi paremmin vireillä parin turhakkeen poisjätöllä. Ehdoton huippukohta on Eclipsed. Vaikka siinä on nyyhkyslovarin ainekset, biisi nousee rauhallisen alun, koskettimien ja kuulaan laulun suosta huikeaan rytmirikkaaseen progeväliosaan. Täysin samoista syistä toimii myös loppupuolen Innerverse: uskomaton nousu ruotsinlaivabändisoftailusta kekkalointeihin vailla vertaa!
Kokonaisuutena ollaan mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta syytän siitä itseäni.