Tšekkiläisen folk metal -yhtyeen debyytti on nimensä veroinen. Se on vaiheikas matka läpi vaaroja vaanivien hetteikköjen ja soiden, mutta samalla se huokuu runollista kauneutta.
Osuvin termi yhtyeen musiikkityyliä kuvaamaan on – kaikella kunnioituksella – pillipiiparifolk. Huilulla on keskeinen rooli käytännössä jokaisen kappaleen tunnelman luojana ja koko albumin punaisena lankana. Juuri tunnelma albumilla onkin erityisen hyvin kohdillaan, ja musiikin soidessa silmiensä edessä näkee pinnistelemättä usvaiset metsät ja niityt.
Pelkkää tunnelmointia albumi ei sisällä, vaan esimerkiksi murinalaulua kuullaan. Laulaja Leenan ääni on muuntautumiskykyinen, kuten koko albumikin, ja sopii musiikkityyliin hyvin. Kappaleista kiehtovimmat sijoittuvat albumin alkupuolelle, mutta se kannattaa kuunnella tarinallisuutensa vuoksi kokonaisuutena. Maininnan ansaitsevat esimerkiksi A Lake Far Away ja The Elven King.
Soiton huumaa heikentää kuitenkin soundimaailma, joka on välillä häiritsevän sumuinen ja etäinen. Smaragdia olisi voinut kiillottaa vielä hivenen lisää.