Noin kymmenvuotias oululaisbändi kulkee kolmannella täyspitkällään black metalin perinnelatua, eikä meno voisi kuulostaa suomalaisemmalta. Suomeksi rähistyssä karheasoundisessa vihanpurkauksessa virtaa vahvasti Hornan, Sargeistin ja Baptismin kaltaisten genren kestonimien henki.
Ikävä kyllä ilmaisun musta liekki ei pala järin kirkkaana tai vetoavana. Yksitotisesti läpsyttävissä, pääosin keskitempoisissa kappaleissa ei meinaa olla nimeksikään viiltoa tai tekemisen paloa. Aivan kuin olisi tyydytty tekemään tismalleen kuten esikuvat edes yrittämättä tuoda sekaan omaa kieroa näkökulmaa. Lopputuloksena on valitettavan hahmotonta, identiteettiä vailla olevaa black metalia. Kuvaavin esimerkki levyn puuduttavuudesta lienee, että sen reilut puolituntinen kesto tuntuu liian pitkältä.
Ulosannin harvoja ansioita on solisti Voidin kireänkiukkuisesti ryöpyttävä, hieman Mardukin Mortuusista muistuttava laulu. Muilta osin bändi saa tehdä jatkossa lujasti töitä saadakseen aikaiseksi suurempia värinöitä.