Satakunnan seudulta ponnistava Memoira esittelee kolmannella täyspitkällään paketillisen naislauluvetoista sinfonista metallia. Vuonna 2007 perustetussa, jo kertaalleen lopettaneessa yhtyeessä olisi sen jäsenten kokemuksen perusteella edellytyksiä pätevään levyyn. Siksi onkin harmillista, miten vaisuksi lopputulos jää.
Bändi kykenee muodostamaan ihan kivan ylevää, kirkkaiden kosketinmaalailujen tukevoittamaa raskautta. Laulaja Annika Jalkasen tunnelmaan sopivan sointuisa tulkinta on niin ikään varmaa suorittamista. Ongelmallista on kuitenkin, etteivät sovitukset kertseineen juuri pure saati saavuta sinfoniametallilta toivottua ravistavaa pauhua. Nämä asiat ovat suorastaan elinehto, jos haluaa erottua bändin valitsemassa, jo muutenkin ylitarjontaa pursuavassa genressä.
Vaikka yhtyeen kappaleet eivät ole sinänsä pitkiä, sille saattaisi sopia vieläkin napakampi ilmaisu. Ajoittaisista sutjakoista riffikuljetuksista ja vetoavista melodioista saisi tiivistämällä varmasti koukuttavampaakin tavaraa. Tärkeintä on silti biisien säkeistöjen terävöittäminen ja yleistunnelman voimistaminen.