Koko heavy metalin perusviehätykseen kuuluu se, että se on muita genrejä raskaampaa musiikkia. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, ettei yksittäisten metallituotteiden merkittävin hienouden mittari voi olla se, kuinka ”rankasta” tapauksesta on kyse.
Ja siltikin, kun vastaan tulee Lorna Shoren kaltainen yhtye, suuri osa nautinnosta liittyy siihen, millä kertakaikkisella voimalla biisit isketään päin kuulijan naamaa. Pain Remains on newjerseyläisyhtyeen neljäs albumi, eikä kvintetin blackened deathcore osoita ainakaan kesyyntymisen merkkejä.
Toisaalta totaalisen tykityksen ja teknisen taituruuden päälle rakennetut melodiset elementit ovat levy levyltä yhä viehättävämpiä. Esimerkiksi kitaristi Andrew O’Connorin luomat sinfoniset kuoro- ja jousikuorrutukset kurottelevat nyt jo taivaallisiin korkeuksiin – tai helvetillisiin syvyyksiin.
Rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että sävellyksellisessä mielessä tietyt samankaltaiset ratkaisut toistuvat kappaleissa tunnistettavan useasti. Vaan kun kokonaispaketin vakuuttavuuden aste on Pain Remainsin tasolla, pieni kierrätyksen maku ei tunnu missään.