Angrenost on jonkinlainen Portugalin salattu black metal -ihme, jonka juuret ulottuvat jo vuoteen 1995. Suuri menestys on kiertänyt bändin huolellisesti, minkä syyt käyvät selvästi ilmi yhtyeen kolmatta kokopitkää kuunnellessa.
Angrenostin ankeassa ja ihmisvihaisessa soitossa kuuluu tuttuja piirteitä vanhalta Deathspell Omegalta ja etenkin Mayhemiltä. Selkeästi artikuloitu portugalin kieli tuo kuitenkin musiikkiin yksilöllisyyttä, joten ainoan alkuperäisjäsenen Ainvar Aran johtamaa yhtyettä ei voi kutsua perässähiihtäjäksi.
Magna Lua Ordem Mistican tunnelma puraisee paikoin lujasti. Itse sävellykset eivät ole usein kovinkaan poikkeuksellisia, mutta levylle manatussa fiiliksessä tuntuu olevan jotain poikkeuksellisen aitoa ja sydänjuurista puristettua. Levy osoittaa, että tunnelma näyttelee black metalissa usein merkittävää osaa.
Angrenostin uusin on hetkittäin ahdistavankin musta järkäle, joka pysyy hyvin kasassa. Mistään klassikkokamasta ei ole kyse, mutta albumi nousee uljaasti esiin tämän päivän mustan metallin perustarjonnan joukosta.