Odotukset olivat korkeammalla – arviossa Masterplan

Julkaistu Infernossa 7/2017.

Masterplan
PumpKings
AFM

Erottuaan kuusitoista vuotta sitten Helloweenista Roland Grapow ja Uli Kusch perustivat Masterplanin. Sittemmin Kusch on jättänyt yhtyeen, mutta Grapow porskuttaa edelleen. Muutama vuosi sitten mies sai idean, joka sai odottaa toteutustaan aivan viime aikoihin asti.

PumpKings on Helloween-coveralbumi kappaleista, joita Grapow on aikoinaan ollut tekemässä ja soittamassa. Suuria hittejä ei kuulla, sillä mies astui Hansenin tyhjäksi jääneisiin saappaisiin Keeper of the Seven Keys -albumien jälkeen. Materiaali koostuu siis kappaleista vuosilta 1991–2000, lukuun ottamatta albumia Better than Raw, jonka sävellystyössä Grapow ei vaikuttanut.

Jos minulta kysytään, yhtye oli kyseisellä ajanjaksolla huonoimmillaan, ja ne hyvätkin kappaleet ovat peräisin Michael Weikathin kynästä. Jopa surullisenkuuluisalta Chameleon-albumilta on valittu mukaan kaksi biisiä!

Grapow on kertonut halunneensa muuttaa kappaleita muotoon, johon olisi jälkikäteen ajatellen ne halunnut alun perinkin. Vaikka mies on panostanut levyyn ehkä hieman muita bändin jäseniä enemmän, lopputulos on ehtaa Masterplaniä.

Tämänkään coveralbumin tarkoitus ei varmasti ole peitota alkuperäisiä versioita vaan tuoda esiin bändin oma näkemys kappaleista. Valitettavasti Masterplan ei onnistu kummassakaan. Kappaleet ovat hyvinkin uskollisia alkuperäisversioille, mitä nyt koskettimia ja tuplabassareita on lisäilty varsin runsaalla kädellä.

On sinänsä hauskaa, että levyllä on tavallaan osa Helloweenin heikoimmista biiseistä, ja silti Helloween vetää ne itse paremmin. Etenkin Michael Kisken aikaiset kappaleet voittavat ihan jo siinä, että Rick Altzin ajoittain jopa ärsyttävä raspiääni häviää Kiskelle väistämättä.

Kyllä tätä kuuntelee, mutta lähtöasetelman tietäen odotukset olivat korkeammalla. Jokaisella kuulijalla on omat muistonsa alkuperäisistä kappaleista, ja siksi tästä jäi omalla kohdallani vetinen maku. Lainalevyjen tehtailu ei selvästikään ole Masterplanin heiniä, joten toivotaan bändin keskittyvän jatkossa omaan, erinomaiseen musiikkiinsa.