Six Feet Under
Crypt of the Devil
Metal Blade
Aikoinaan jaksoin marista Six Feet Underin tekevän samaa levyä yhä uudestaan ja uudestaan. Bändi esitti perusaineista kasattua keskitempoista kuoloaan kuin death metalin AC/DC. Perusvarmaa, mutta pitkän päälle yllätyksetöntä.
Vuosikymmenen alussa narinaani vastattiin ja bändi laittoi miehistönsä remonttiin. Persoonallisesti rohiseva multaturpa Chris Barnes on edelleen herra talossa, mutta sekä soitto- että sävellysporras on vaihtunut ainakin osittain jokaisella julkaisulla.
Crypt of the Devil sotkee paletin taas kerran. Tällä kertaa biisivastuussa on Municipal Wastestä ja Cannabis Corpsesta tuttu Phil Hall, mikä sulkee ympyrän ainakin puoliksi. Ukko on nimittäin tehnyt jälkimmäisen riveissä levykaupalla aivan Cannibal Corpselta kuulostavaa mättöä, joten nykyinen yhteistyö entisen CC-laulajan kanssa tuntuu peräti huvittavalta.
Tulos kuulostaa tutulta mutta silti hieman erilaiselta. Todella hienolla kansitaiteella varustetun Crypt of the Devilin soundit ottavat takapakkia Death Ritualsin (2008) rosoisempiin maisemiin. Riffeissä on hienoista teknisyyttä, ja kappaleet ovat kulmikkaampia kuin koskaan ennen. Alkuaikojen tarttuvasta yksinkertaisuudesta ei ole jäljellä juuri mitään. En ihmettelisi, vaikka näitä veisuja ei soitettaisi pahemmin keikoilla, sillä koukkuja ei tahdo löytää aivan parilla pyörityksellä.
Kyllähän tästä vanhaa grooveakin löytyy ja Barnesin äänessä on edelleen hohtoa, sanoivat muut mitä tahansa. Jotain on matkalla kuitenkin kadonnut. Vaikka musiikki on entistäkin haastavampaa, samalla se on myös persoonattomampaa.
Kriitikot… aina marisemassa. Kenties se AC/DC-vaihde pitäisi pistää seuraavalla kiekolla taas pykälään?