Luca Turilli’s Rhapsody
Prometheus, Symphonia Ignis Divinus
Nuclear Blast
Metallimaailman maalaisjärjenvastaisimmat bändihajoamiset, uudelleennimeämiset ja tuplatittelit ovat tähän saakka olleet pääasiassa black- ja death metal -porukoiden heiniä, mutta osataan sitä sinfonisen power metalinkin puolella.
Alun perin Rhapsodyna tunnettu genren italialainen lippulaiva joutui vuonna 2006 lisäämään nimeensä Of Fire -liitteen tavaramerkkipolemiikin takia. Vuonna 2011 bändin toinen säveltä ja kitaristi Luca Turilli jätti Rhapsody of Firen – ainakin väitetysti – ystävällisessä hengessä ja perusti oman Luca Turilli’s Rhapsodynsa.
Nyt toiseen kokopitkäänsä ehtinyt Turilli-Rhapsody ei ole koskaan eronnut alkuperäisen bändin musiikillisesta linjasta merkittävästi. Kuten edeltäjänsä Ascending to Infinity (2012), myös Prometheus, Symphonia Ingis Divinus on täyteläisesti sounditettu, mainiosti soitettu ja upeasti tuotettu sinfonisen voimametallin teos, jota kuunnellessa olo on kuin eeppisen fantasiaelokuvan teatterikatsomossa.
Siinä missä Rhapsody of Fire luottaa nykyään yhä enemmän dramaattisemman power metalin perinteisiin hyveisiin, Turillin Rhapsody on massiivisine orkestraatiokudelmineen alleviivatusti puhdasveristä leffametallia. Prometheus-levyn biisikirjon sulava tenho on käytännössä vertaansa vailla ja muistuttaa Rhapsodyn Symphony of Enchanted Lands -saagan kulta-ajoista.
Ainakaan tässä osoitteessa ei ole ollut vaikea päättää, kumpaa Rhapsody-inkarnaatiota kannattaa seurata. Juuri tällaisen mahtipontisen fantasiametallin luojana Luca Turilli on aina ollut ylittämätön.