Korpsesoturi-nimi on kieltämättä pöljä, mutta musiikistaan ei ole löydettävässä huumoria tai minkäänlaista hölmöilyä. Kolmikon kalmamyllytys on julmaa, osin uhkaavaa ja ehdottomasti perinteiden mukaista. Näin on soundeja myöten, joissa digiajan pahimmat vitsaukset eivät onneksi kuulu. Jälki ei ole tylsänrajua ja mahdollisimman lujaa kuuluvaa tykitystä, vaan omalla kierolla tavallaan letkeää ja lämmintä, mutta silti rouheaa ja rupista.
Lyhyt intro ja tätä seuraavat kolme varsinaista biisiä ovat nasevanmittaisia ja sisällöltään periaatteessa pelkistettyjä. Riffejä ja osioita löytyy silti useampia per biisi, ja yhtymäkohtia on enemmän Deicideen ja esiasteeseensa Amoniin kuin eurooppalaisiin virkaveljiinsä. Suomalaisuus paistaa kuitenkin jollain tapaa läpi, eikä vain tyylillisesti onnistuneiden sanoitusten ansiosta.
Tätä todella pienen painoksen kasettijulkaisua voi olla hankala ostaa, mutta sen verran modernia yhtyeen toiminta sentään on, että sen materiaali löytyy Bandcampistä. Vanhat ketut osoittavat heti ensijulkaisullaan olevansa valmiita täysmittaiseen levyyn, jonka onkin tarkoitus ilmestyä ensi keväänä.