On ilmeisesti olemassa kokonainen genre teknistä sludge metalia. Eikä siinä mitään, on varmaankin kiva ja omaperäinen juttu yrittää yhdistellä teknillistä kikkailua ja stoneria. Joku oletettavasti osaisi tehdä sen jopa kiinnostavasti ja onnistuneesti. Slagduster ei ole se bändi.
Totta puhuen haluaisin käyttää tässä tilaisuuden kysyä: Mitä ihmettä? Miten vuonna 2017 mikään bändi pystyy tarjoamaan yhdessä ja samassa paketissa näin paskat ja tunkkaiset soundit, tylsimmän ja lahjattomimman örinälaulajan vuosikausiin sekä autotallibändin biisintekokompetenssin sovellettuna muka-monimutkaisiin kitarakiemuroihin ja päästä silti virallisten musamedioiden arviolistoille ympäri maailmaa? Onko tämä myöhästynyt aprillipila?
Jos tasan kaikki muut aspektit bändin musiikista poistettaisiin, myöntäisin ehkä, että biiseissä vilahtaa silloin tällöin toimivia riffejä. Tämä on kuitenkin kuin sanoisi, että viemäristäkin löytyy välillä arvometallia. Vanhan markan löytäminen ei kuitenkaan ole kaiken sen sonnassa kahluun arvoinen saalis.