Onnistuu voittamaan puolelleen – arviossa Endseeker

Julkaistu Infernossa 4/2021.

16.06.2021
ENDSEEKER
Mount Carcass
METAL BLADE

”Nonni, tässäpä taas oikea oppikirjaesimerkki muka-sujuvasta svedudödiksestä.”

Ensiajatukseni Endseekerin kolmannen albumin suhteen olivat jokseenkin tympeät ja jopa ivalliset. Levy kuulosti laskelmoidulta, valmiiksi pureskellulta ja tasapaksulta. HM-2:n säröpukit surisivat söpösti ruotsalaisittain, ja rajumman mättöriffittelyn vastapainoksi pistettiin sopivasti pitkiä sointuja ja tarvittava melodiakitara päälle verkkoja kutomaan. Laulurytmitykset tuntuivat oppikirjamaisen tarkkaan mietityiltä – sinällään toki ihan kivoilta, mutta yllätyksettömiltä.

Vaan seuraavien kuuntelukertojen myötä kelkka kääntyi. Laskelmoitua tai ei, niin saksalaisviisikko on saanut pistettyä palikkansa hyvään järjestykseen. Kappaleet rullaavat vaivattoman kuuloisesti, ja sinne tänne ripotellut melodiat ja kitaraharmoniat tasapainottavat rankempaa runttausta. Sovitustyö on tehty taiten ja kappaleisiin saatu upotettua pieniä, lähes huomaamattomia yksityiskohtia, jotka pitävät kuulijan mielenkiinnon yllä.

Miekkoset ovat napsineet genren kovimmilta juuri oikeat jujut ja sujauttaneet ne biiseihinsä niin, ettei heitä pysty syyttämään kopioimisesta. Tuosta vähän Entombedia ja Dissectioniä, tuohon hitusen Hypocrisya ja tuohon kertsiin vaikka vähän Amon Amarthia. Itse asiassa viimeksi mainittu tulee lauluista mieleen aika useasti.

Vaikka omaperäisyydestä ei pahemmin ropise pisteitä, Hampurin herrojen runttausta kuuntelee mielellään, kunhan vain muistaa jättää turhan kriittiset ajatukset sivummalle.

Escape from New York -leffan tunnusmusiikkia versioiva instrumentaali on onnistunut ja sangen tyylikäs lopetus levylle. Jotkut ne osaa, toiset ei.

Lisää luettavaa