Burning Saviours
Unholy Tales from the North
Transubstans
Tämä Örebron kierrätysdoomistelija veti aikoinaan Witchraftin kanssa pakanasoundia ensimmäisten uusiohevipsykebluesaajien joukossa. Juuri Witchcraft-soundi sekä tietysti Pentagram-meininki ovatkin aina olleet Burning Savioursin parasta mannaa.
Bändin viides albumi muistuttaa taas, kuinka epätasaista sen tuotanto on. Toisinaan biisit ovat taivaan herkkua, joskus taas aivan keskinkertaista renkutusta. Tällekin levylle mahtuu molempia.
Soundi on bassovetoinen, tiukasti tempaavalla tyylillä vedetty. Toimii. Kikkailut sekä kappaleiden alut ja välit ovat lupaavia, mutta kertosäkeissä homma lässähtää. Niissä bändi lipsahtaa tällä kertaa kasikytluvun rockin osastolle ja laulussa on punkaksenttiakin, joista kumpikin vie ajatukset jotenkin väärälle kaistalle. Myös himmailujen väliin tuupatut ketterät irrottelukinkerit voisi suosiolla jättää Graveyardin hoidettaviksi.
Alle puolituntisen levyn virkistäjä on Ondskan, jonka likainen käppäprotostelu on asiallista. Lisäpisteet myös kappaleen ruotsin kielestä, joka on toiminut bändillä aina paremmin kuin englanti.
Päätösbiisin onnistuneet loppusätkinnät kylläkin saavat ovelasti aloittamaan levynkuuntelun toivorikkaana alusta.