Kotoinen doomrokkaaja oli debyytillään lupaava raakile, ja kypsymistä on tapahtunut neljän vuoden mittaan kiitettävästi. Täysin valmista kauraa siiloon ei vieläkään valu, mutta mikäli autenttisuuden tuntu ja vereslihainen musiikillinen kipuilu miellyttävät, nämä ovat bändin ilmaisussa kohdillaan.
Church of Voidin kakkoslevy on voimallisen kuuloinen ilmentymä raa’asti taltioitua musiikkia, jonka primitiivisyyttä ei ole siloteltu pois. Jos debyytti oli monelta kantilta jotenkin demomainen, kakkosella ilmaisullinen huojunta on läsnä sopivissa määrin. Meiningissä on edelleen vaarantuntua, mutta bändi ei kompuroi, vaan sen ote on itsetietoisen jämäkkä.
Yhtye tuntuu lähestyvän musiikillisesti omaa ääntään. Yhtäältä se rokkaa synkän goottilaisin sävyin, toisaalta se on jyräävä doomvyöryttäjä. Nämä aspektit eivät vielä sulaudu toisiinsa aivan täysin.
Linjakkaammin muotoiltuna ja tuotannollisesti pidemmälle vietynä levy toimisi varmasti vieläkin paremmin. Nyt kuulokuvassa on aika puhdasta pöytäsoundia, joka on kyllä selkeää mutta tuo vähän kiusallisesti mieleen muinaiset demoajat. Jos ote on muuten iätön tai retroon kallellaan, rohkeammat miksaustoimenpiteet nostaisivat tuotoksen profiilia huomattavasti. Majesteettinen lopetuskappale World Eater murjoo jo nyt voimalla, mutta vielä jylhemmällä soundilla vaikutelma olisi jo massiivinen.