Outoa, mutta pauloihinsa kietovaa – arviossa Bong-Ra’n uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 7/2021.

BONG-RA
Antediluvian
TARTARUS

Nyt murjotaan doomia niin matalilla taajuuksilla, suurilla säröillä ja verkkaisesti, että löysästä vatsasta kärsivillä on vaara turahtaa haisevat punttiin. Tällaisessa lähestymistavassa ei ole sinällään mitään uutta ja ihmeellistä, mutta murinan päälle kudotusta, osin kokeellisesta säveltaiteesta sitä alkaa jo löytyä.

Kappaleiden taustoilta löytyy niin saksofonin töräyttelyä ja eteerisempää pianonpimputusta kuin naislaulua ja rauhallisempaa miesmessuamista. Näitä elementtejä voi kuvailla jazzmaisiksi, samoin kuin Oon [Precession of the Equinoxes] -biisin kulmikasta rumpurytmiikkaa. Kaikki tämä voi vaikuttaa paperilla tekotaiteelliselta sonnalta, mutta käytännössä kokeellinen ilmaisu luo oudon ja paikoin jopa häiritsevän kokonaisuuden, joka kiehtoo ja kietoo pauloihinsa. Kappaleet ovat pitkähköjä, mutta neljän teoksen kokonaisuus on täydellisen napakka tätä kolme vuotta alkuperäisen jälkeen ilmestyvää lp-uusintapainosta ajatellen.

Tämän jälkeen Bong-Ra’n pääjehun Jason Köhnen tunnetumpaan doom-bändiin Celestial Seasoniin suhtautuu hieman eri tavoin, korvia yksityiskohdille höristellen. Viime vuonna ilmestyneestä, kelvollisesta joskin ylipitkästä paluulevystä The Secret Thingsistä on hyvä aloittaa, vaikka Forever Scarlet Passion (1993) pienimuotoinen doom death -klassikko onkin.