Painavaa junttausta aiempaa vakuuttavammin – arviossa Lähdön Aika

Levyarvio julkaistu Infernossa 3/2015.

Kuva: Niko Nevander

Lähdön Aika
II

Rämekuukkeli/Rusto-Osiris/Doomed to Misery
3_5_kirvesta

Lähdön Aika se vain paranee julkaisu julkaisulta, vaikka kyllähän neljä vuotta sitten bändiltä ensimmäisenä arvostelemassani seiskassa oli toki aika tavalla varaakin. Voisipa myös sanoa, että yhtye ei kuulosta toisella täyspitkällään aivan niin tinkimättömältä kuin ennen. Muutos on kuitenkin toteutettu charmantisti ja ehdottomasti hyväksi orkesterille.

Kappaleisiin on hiipinyt aiempaa enemmän karskin yksinkertaista melodisuutta, joka sekä alleviivaa tehokkaasti että tarjoaa sopivaa vastapainoa alati painostavasti läsnä olevalle ahdistuneisuudelle. Aiempaa selvästi perusteellisempi valmistautuminen demotuksineen ja oikeiden ammattimiesten valitseminen työstövaiheisiin kantaa hedelmää, sillä yhtyeen painava junttaus on mielenkiintoisempaa ja vakuuttavampaa kuin koskaan ennen – ilman että bändi olisi menettänyt mitään identiteetistään.

Vaikka takana on jo toistakymmentä vuotta ja miltei yhtä monta julkaisua, Lähdön Aika tuntuu löytäneen oman tyylinsä, jolla se erottuu muista kollegoistaan edukseen, vasta nyt. Molempien puoliskojen avaukset, Kuolemalle ja Ei koskaan, tiivistävät tarttuvimmin, mistä bändin sludgesta ammentavassa doomailussa on pohjimmiltaan kyse.

Jos ulosantia pystytään tästä vielä hiukan omin keinoin jalostamaan, mahdollisella kolmosella noustaan jo parhaimpaan viidennekseen.