Paletissa ei ole ainuttakaan omaa värinappulaa – arviossa Damnation Defaced

Julkaistu Infernossa 2/2018.

Damnation Defaced
Invader from Beyond
Apostasy

Tämänkin levyn olisi voinut jättää tekemättä. Ei niinkään huonouden, vaan kaikenkattavan kasvottomuuden vuoksi. 

Vuosikymmenen kokemuksella rähisevä ja tasaisesti julkaisuja pukannut saksalainen Damnation Defaced haluaa selvästi ruotsalaisiksi ruotsalaisten paikalle. Levyn miksauksesta vastaa Dan Swanö, ja onpa äijä soitellut levylle koskettimiakin. Miehen viimeistelemä selkeä soundi rouhii lämpimästi ja vankan värittömillä perusasetuksilla, mikä pätee periaatteessa myös musiikkiin. 

Lähes kauttaaltaan öristyt kappaleet muistuttavat parhaimmillaan Hypocrisyn tyylikkäästä melokuolosta, mutta toisesta laidasta löytyy Göteborg-osaston iloista säksätystä ja pirteästi päällekäyvää melodisuutta. Omaa ilmettä haetaan avaruudellisemmilla äänimaisemilla ja hienoisella scifihenkisyydellä, mutta nämäkin sävyt kuulostavat kovin käytetyiltä. 

Kaikkiaan Invader from Beyond on pinnalta hyvää melokuoloa, mutta paletissa ei ole ainuttakaan omaa värinappulaa. Tämä ei ole sinänsä vielä mikään este, mutta kappalemateriaalin tavanomaisuus vie viimeisenkin mielenkiinnon. Mikäli mainitsemani genrekliseet ja valmiiksi pureskeltu muotokieli jaksavat innostaa, testiajoa saattaa suositella. Muille tässä ei ole yhtään mitään.