Parasta antia on antaumuksellisen ilkeä ja varsin salaperäinen tunnelma – arviossa Vanhelgd

Julkaistu Infernossa 9/2018.

Vanhelgd
Deimos Sanktuarium
Pulverised

Harva asia on metallimusiikissa yhtä siistiä kuin hyvin sovitettu ruotsalainen death metal. Jos länsinaapuri oli 1990-luvulla laadukkaan kuolon kultakaivos, maasta putkahtaa nykyäänkin vereviä pumppuja tämän tästä. Vanhelgd kumartaa selvästi vanhalle liitolle, mutta työstää näkemystään mukavan omaehtoisesti ja kryptisesti.

Täyspitkä on vuodesta 2007 toimineen poppoon viides ja painottuu pääasiassa kulmikkaan raskaasti hidastelevaan, toisinaan myös rivakasti vyöryvään kuolometalliin. Soundi on tunnusomaisen mätä ja jämäkän karhea. Kahden laulajan ryöpyttämä myrkyllinen, englannin ja ruotsin välillä vaihteleva ärinätulkinta tukee hyvin uhkaavaa kuolokuvastoa.

Bändin musiikin parasta antia on siitä kumpuava antaumuksellisen ilkeä ja varsin salaperäinen tunnelma. Se on levyn kantavin voima, joka paikkaa hieman terävimpien koukkujen puutetta.

Ajoittainen suoraviivaisuuden lisääminen olisi saattanut saada kappaleet erottumaan paremmin toisistaan, mutta on pakko myöntää, että kiehtova, eri kulmista lähestyvä kuolemanpalvonta pitää nytkin otteessaan levyn alusta loppuun.