Paskalaarista takaisin loisteeseen – Arviossa Machine Head

Levyarvio julkaistu Infernossa 10/2014.

Kuva: Travis Shinn

Machine Head
Bloodstone & Diamonds

Nuclear Blast
4_kirvesta

Tämä yhtye on ollut tietyllä tavalla pahoissa vaikeuksissa mahtavasta Burn My Eyes -debyytistään (1994) lähtien. Kakkoslevylleen se toisti ensilevynsä murskametallia ja sai siitä paskaa niskaansa. Sittemmin yhtye on taistellut Robb Flynnin johdolla itsensä löytämisen ja väkisin yrittämisen alhossa, josta ei ole herunut kuin hetkittäisiä onnistumisia. Noloja rankisteluja ja väkisin puserrettuja kymmenminuuttisia metallieeposkyhäelmiä on kuultu senkin edestä.

Vaikka olen ehtinyt siirtää Machine Headin omissa kirjoissani jalustalta paskalaariin, pyrky takaisin loisteeseen on ollut kova. Ja vihdoin se onnistuu. Bloodstone & Diamondsilla Machine Head palauttaa käyttöön uransa alkuaikojen moukarin ja onnistuu takomaan jalostuneella tekniikalla, joka sekä heijastaa yhtyeen keskeistä ideaa että onnistuu tuomaan mukaan myös toimivia uusia sävyjä.

Levyllä on toki pitkiä ja polveilevia kappaleita, mutta sävellyksissä on tällä kertaa rutkasti itua. Riffit musertavat, melodiat kaappaavat mukaansa. Vaihtelua löytyy, mutta yhtye on osannut hyödyntää dynamiikkaa linjakkaasti. Bändi tuntuu etenevän biisien ehdoilla, ei maailman hienointa metallispektaakkelia tavoitellen. Siihen bändin rahkeet eivät vain riitä.

Te kaikki bändiin uskonne menettäneet, tämä on kirkkaasti parasta Machine Headiä sitten parin ensimmäisen levyn. Ja mikä hienointa, yhtyeen otteissa kuuluu kehitys, vieläpä luonnollisena ja arvokkaana musiikillisena kasvamisena – hurjasta moukaroinnista tinkimättä.